Kotikaupungin jätkät ovat vääntäneet rässiä jo vuodesta 2011 ja nyt ilmoille pamahti uusi EP.
Lieneekö meno tiukkaa ja nopeaa kuten ennenkin? Se kuullaan nyt kun laitan rallin pyörimään.
Meno on tiukkaa ja nopeaa, sen takasi jo EP:n avausraita. Laulaja Lauri Ruotsalainen onnistui yllättämään positiivisesti annillaan, joku tai jokin on pusertanut miehestä ulos puhdasta raivoa!Välillä meno rääkymisten kanssa on kovempaa kuin sunnuntaiöinen elämöinti sänkyni alla. Voiko huutoa olla liikaa? -Ei.
Tämä yhdistettynä tiukasti yhteensoitettuihin lyömäsoittimiin, joihin luen rumpujen lisäksi myös kitarat ja basson, onnistuu kokonaisuus luomaan hyvän vaikutelman kuulijaan.
On hyvä huomata, että tiukan soitannan keskelle ovat säveltäjät onnistuneet saamaan myös muutaman kohdan, jossa tunnelmoidaan. Taitoa varmasti bändistä löytyy ja se on todistettu niin julkaisuissa kuin keikoilla, mutta on hyvä todeta taustalta löytyvän myös syvällistäkin tulkintaa. Riffityöskentelyssä vivahtelee myös progressiivisen metallin vaikutteita, jotka ainakin allekirjoittanutta miellyttivät.
Bändin useampaan otteeseen keikalla nähneenä on myönnettävä, että tällä kertaa herrat ovat onnistuneet saamaan myös levylle sitä samaa fiilistä, joka bändistä huokuu keikallakin. En sano, että aikaisemmat julkaisut olisivat olleet huonoja, mutta sanon ulosannin parantuneen ajan mittaa.
Jos jotain pitää peräänkuuluttaa niin biisien kitarasoolot jättivät odottamaan lisää.
Code Zero on se välinen, jolla aukaistaan peltipurkit, sillä hitsataan merenalaiset rautapalkit toisiinsa ja se kaivetaan laatikosta kun vaimo pyytää "rajumpaa".
9/10
Biisilista:
1. Never Trust the Signs
2. The Metamorphosis
3. (326)
4. Cell of Abomination
5. Fading
6. Inhaling the Shards
Systematic Sickness Kin - Never Trust The Signs (Lyric Video)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti